 |
|
|
 |
|
Kasvattien kuulumisia
Seppojen lentopallojaosto toimii myös kasvattajaseuran roolissa, ja monta pelaajaa onkin siirtynyt opiskelun myötä muihin seuroihin. Viime vuosien kasvateista pelaa tällä hetkellä viisi pelaajaa Suomen kahdella korkeimmalla sarjatasolla eli liigassa ja 1-sarjassa. Kyselimme heidän kuulumisiaan, ”Tiukka tusina”-kysymyksiin vastaajina olivat Jarmo Korhonen, Olli Huovinen, Laura Inkeroinen, Mari Kuittinen ja Outi Polso.
1. Nimesi, lempinimesi ja ikäsi?
Jarmo: Jarmo ”Jamo, Jami, Jantteri, Jammy, Jarkki, Jampuli, Pluzu, Jamppa” Korhonen, 21 v.
Olli: Olli Huovinen, Opa, 20.
Laura: Laura Inkeroinen, virallista lempinimee ei oo, mutta ku joukkueessa on kolme lauraa nii jotenki pitää erottaa, eli oon lare.ja ikä 20v.
Mari: Mari Kuittinen 21 vee. Lempinimellä harvemmin kuulee kutsuttavan mutta jos kuulee niin yleisimmin Martsa.
Outi: Outi Polso, ooppa, 20 vuotta (tästä en vanhene).
2. Lempiruokasi ja mielimusiikkisi?
Jarmo: Lempiruoka on ja pysyy äidin tekemässä lasagnessa. Mielimusiikki mielialan mukaan. Rock ja Radiokanava Groove FM - tyylinen musiikki toimii. Bändeistä Nickelback toimii aina.
Olli: Niitähän riittää mutta sanotaaan vaikka italianpata.
Laura: Lempiruokia on broileriwokki ja makaroonilaatikko ja ei oo mitään tiettyä mielimusiikkia, kuuntelen kaikenlaista.
Mari:Tykkään tulisesta ruuasta, esim. kiinalaisesta ja meksikolaisesta. Perinteisistä kuitenkin parasta on lasagne. Ainiin ja uudet perunat!
Outi: Kaikki paitsi maksalaatikko ja hevi menee. Ei yhdessä eikä erikseen.
3. Miten kauan olet pelannut lentopalloa?
Jarmo: Harrastuksena lentopallo alkoi muistaakseni 5-6 vuotiaana eli takana on siis 15-16 vuotta.
Olli: 6-7 vuotiaasta lähtien.
Laura: Vuodesta 1996 lähtien elikkäs 11.vuosi menossa.
Mari: Olen pelannut nyt 11 vuotta eli 12. kausi on meneillään tällä hetkellä.
Outi: 15 vuotta.
4. Miksi ja miten tulit aikoinaan lentopallon pariin?
Jarmo: Vanhempien syyhän se on, tai siis heidän ansiota tietysti. Isukin pelien perässähän sitä salilla aloiteltiin.
Olli: Vanhemmat pelasivat ja sitä kautta kiinnostus nousi.
Laura: Vahingossa :D eiku kavereilta kuulin et ne oli menossa lentisreeneihin nii sitte lähin mukaan ja jäin sille tielle.
Mari: Pikkutyttönä piti jokin uusi liikuntaharrastus saada, joten päätin kokeilla lentopalloa. Ekoissa reeneissä jäin koukkuun ja samassa koukussa roikutaan edelleen.
Outi: Perheen painostuksesta vietiin, kun pituuskasvu osoitti mainioita edellytyksiä lajiin.
5. Mikä lentopallossa on hauskinta?
Jarmo: Voittaminen on tietysti aina hauskaa, mutta lentopallon mukana tulevat terveet elämäntavat ja ryhmään/joukkueeseen kuuluminen ovat minulle se tärkein juttu tässä. Parempaa huumoria kuin joukkuehuumori en ole vielä elämässäni kokenut...se on mahtavaa!!
Olli: Ehdottomasti pelaaminen.
Laura: Pelimatkat.
Mari: Hauskinta..hmm. Pelireissuilla automatkat on yleensä hauskoja ja meno välillä aika rauhatontakin. Eiköhän se mukavinta ole kuitenkin pelin voittaminen, etenkin tiukan pelin jälkeen.
Outi: Joukkuekaverit, pelireissut ja ehjät polvisuojat.
6. Mikä on hauskin muistosi Sepoista ja yleensä lentopallosta?
Jarmo: Sepoissa parhaat muistot ovat vuonna -99 Kajaanin Power Cupin voitto sekä vuonna 2001 C-poikien SM-pronssi. Ei siksi et näinä vuonna tuli parhaat menestykset vaan siksi että näinä vuosina meillä oli aivan mielettömän hauska porukka. Menestys oli vain plussaa ja hyvän joukkuehengen tulosta. (Terveiset Ollille, Tonille, Valtterille, Tomille, Laurille, Jarkolle, sekä broidille.)
Olli: Power Cupin reissut ja C-poikien sm-pronssia Hollolassa.
Laura: Violetit pelishortsit sillo ihan junnuna :) ja luulen et hauskimmat muistot yleensä liittyy powereihin ku siel on aina ollu kivaa.
Mari: Hauskinta..hmm. Pelireissuilla automatkat on yleensä hauskoja ja meno välillä aika rauhatontakin. Eiköhän se mukavinta ole kuitenkin pelin voittaminen, etenkin tiukan pelin jälkeen.
Outi: Yöpuku unohtui pelipaidan alle ja sain palkinnoksi hiuskihartimen.
7. Missä joukkueissa ja millä sarjatasolla olet pelannut lähdettyäsi Sepoista?
Jarmo: 2002-2003 Ensimmäinen vuosi Seppojen ulkopuolella kului Puijo-Wolleyn organisaatiossa miesten ykkössarjassa. 2003-2007 Neljä kautta olin Pielaveden Sammon organisaatiossa. Vuosi kakkossarjassa, vuosi ykkössarjassa ja reilut kaksi kautta Sm-liigassa. Parina kautena kuuluin myös A-poikien ryhmään. 07-? Tällä hetkellä pelaan Muuramen Lentopallossa Sm-liigaa.
Olli: Miesten 3-sarja/B-pojat.
Laura: 2005-2006 1-sarjaa Pyhäselän Urheilijoissa(osittain vielä myös sepoissa) ja 2006-> 1-sarjaa Ajo-KLP Teamissa Savonlinnassa.
Mari: Pari vuotta on tullut palloiltua 1-sarjaa Woman Volleyn paidassa täällä Rovaniemellä.
Outi: Pyhäselän Urheilijoissa (-05-06) ja Vilppulan Tähdessä (-06 -->) 1-sarjaa. Lähinnä naisten.
8. Miten paljon harjoittelet?
Jarmo: Harjoitusmäärät ovat tällä hetkellä aika maksimitasolla. Viikolla (ma-pe) seitsemät lajiharjoitukset sekä viikosta riippuen 2-4 punttiharjoitusta. Siihen päälle sitten viikonloput, jolloin pelit yleensä ovat.
Olli: 10-7 kertaa viikossa.
Laura: 4-5 kertaa viikossa lajiharjotusta ja 1-2 kertaa punttia.
Mari: Kun fysiikka- ja lajireenit lasketaan yhteen niin tunteja kertyy viikolle noin 10-15. Sitten tietenkin lisäksi viikonlopun pelit plus aamureenit ennen niitä. Tuntimäärä on korkeampi niillä viikoilla jolloin pääsen enemmän käymään urheiluakatemian aamuharjoituksissa.
Outi: Liian vähän. Pelikauden aikaan 3-5 kertaa viikossa lajia ja pari kertaa punttia, miten aina jaksaa ja joutaa.
9. Mikä on paras tai muuten mieleenpainuvin saavutuksesi lentopallourallasi?
Jarmo: Mieleenpainuvin muisto on varmaankin kaudella 2004-05 voitettu suomenmestaruus. Olin silloin vielä pikkupoika isoissa ympyröissä, mutta se tunne että kuuluin joukkoon on jäänyt todella mieleen. Myös viime vuoden Euroopan cupin (CEV-cup) reissut ovat syvällä mielessä. Mainittakoon niistä viikko Siperiassa Ural-vuorten toisella puolen. Siellä ei oikeasti ole juuri mitään!!
Olli: PM-pronssia nuorten maajoukkeessa 2002.
Laura: Paras saavutus viime kevään liigakarsintaan pääsy ja siel pelaaminen, mutta parhaiten on mieleen painunu se ku oltiin eka joukkue joka kaato Outokummun Partion kakkossarjassa.
Mari: B-junnuissa voitettiin idän joukkueella alueiden SM-kultaa, se oli aika hienoa silloin. Sitten kaikki semmoset pelit on hienoja joissa voitetaan ”ennakkosuosikki”. (tietenkin ellei itse olla suosikin asemassa..).
Outi: Power Cupin hopea -94, kun jonon viimeinen pikkuouti jäi ilman mitalia ja itki viikon. Muita positiivisia kokemuksia esimerkiksi beachin SM-mitalit.
10. Minkälaiset eväät sait Sepoista peliurallesi?
Jarmo: Seppojen ajalta olen saanut kaikki eväät peliuralleni. Samoja eväitä käytetään edelleen. Niitä vain jalostetaan hieman paremmiksi. Kaikki ”taito” ja tekniikka ovat peräisin yksinkertaisesti Seppojen ajoilta.
Olli: Hyvät.
Laura: Mainiot.
Mari: Junnuista lähtien tietenkin perustekniikoiden oppiminen tulee ekana mieleen. Sitten kova asenne reenaamiseen tuli opittua Veskun ajoilta, se ei koskaan päästänyt meitä liian helpolla. J Ekana vuonna Rovaniemellä reenatessa välillä tuntui että reenit olivat jopa liian löysiä verrattuna siihen mihin olin tottunut. Viime ja tämä kausi taas on tehty kyllä kovasti töitä sekä laji- että fysiikkapuolella. Jos haluaa kehittyä, täytyy tehdä kovasti töitä sen eteen.
Outi: Täytti mahan, mutta jätti makeannälän.
11. Tavoitteesi tulevaisuuden osalta?
Jarmo: Suomenmestaruutta olisi kiva päästä juhlimaan uudestaan. Viime vuonna se oli lähellä, mutta ei aivan. Menen kuitenkin kausi kerrallaan ja katson mihin asti rahkeita riittää. Tämän pitää olla kuitenkin hauskaa. Siitä pidän kiinni.
Olli: Kehittyä pelaajana ja katsotaan miten pitkälle sitä pääsee.
Laura: Ois hienoo kokee nousu ylempään sarjaan ja saada viel pelatakin siel.
Mari: Tällä kaudella joukkueellani on tavoitteena päästä supersarjaan. Jos se toteutuu ja päästään pelaamaan kovia pelejä, niin katsotaan keväällä uudestaan onko henkilökohtaista kehitystä tapahtunut. Jos on, niin olisi hienoa päästä pelaamaan pääsarjatasolle.
Outi: Pituutta tai pomppua 10 senttiä lisää. Se vois riittää liigaan.
12. Terveisesi nuorille seppolaisille lentopalloilijoille?
Jarmo: Kiristäkää vanhempianne ja lähtekää katsomaan vaikka Joensuuhun Huovisen Ollin Mutalan Riennon tai Joensuun Prihojen otteita Suomen pääsarjassa. Tiedä vaikka kovalla harjoittelulla sinäkin olet joskus samoissa ympyröissä kuin ne joita kävit katsomassa. Mutta muistakaa, nuorena ei pidä ottaa liian vakavasti vaan pääasia on liikkumisessa ja hauskanpidossa. Taidot kyllä karttuvat siinä samalla kuin itsestään!!
Olli: Toivotan kaikille mukavaa ja antoisaa palloilu vuotta ja tervetuloa katsomaan Joensuun Urheilutalolle Riennon liigapelejä, siellä sitten tavataan.
Laura: Ens kesänä kaikki Savonlinnan Power Cupiin! :)
Mari: Ensinnäkin paljon terveisiä niille ”meijän e-tytöille”, jotka pelasitte minun ja Jennin valmennuksessa vuosia sitten. On hienoa että olette edelleen lajin parissa! Ja sitten myös kaikille muillekin lentopalloilijoille: Reenatkaa kovaa mutta iloisin mielin. Kannustakaa kaveria ja muistakaa että pallo on yhtä pyöreä kaikille!
Outi: Käyttäkää Sepot-sukkia ja totelkaa valmentajia, niin ne luulee olevansa oikeassa (valmentajat, ei Sepot-sukat).
|
|
Junior Tourin SM-osakilpailu Nurmeksessa
Junior Tour-kiertue on junioreiden Beach Volleyn SM-kiertue, jossa pelataan U21 (1987 tai myöhemmin syntyneet), U18 (1990-), U16 (1992-) ja U14 (1994-)-sarjat. Kiertue huipentuu SM-finaaleihin, joihin pääsee U21-, U18- ja U16-sarjojen kahdeksan parasta paria.
Yksi osakilpailuista pelattiin Nurmeksessa 14.-15.7. Hyvärilän kentillä. Muut Junior Tourin osakilpailut pelataan 17.-18.6. Pieksämäellä ja 21.-22.7. Vaasassa. Finaalit ovat Kouvolassa 11.-12.8.
Lisätietoja Junior Tourista löytyy Suomen Lentopalloliiton nettisivuilta.
Nurmeksen osakilpailu
Tulokset
|
|
 |
| Koko Seppojen jengi ja voittotuuletus |
|
F-junnujen ensimmäinen kausi
F-junioreiden kausi alkaa olla pikkuhiljaa loppumaisillaan ja nyt onkin aika kertailla talven tapahtumia. Aloitimme valmentamisemme siis viime syksynä F-junnujen parissa ja kirjoitimme aiheesta myös juttua syksyn lehteen. Tavoitteena oli saada mahdollisimman paljon uusia junnuja lentopallon pariin ja ainakin F-junnujen osalta tavoite saavutettiin. Syksyllä harjoituksiin ilmoittautui lähes 20 innokasta ja heistä n. 15 jatkoi kauden kunniakkaasti loppuun. Valmentajien näkökulmasta tämä oli jo saavutus sinänsä.
Kauden kohokohtina olivat keväällä pelattavat toimintapäivät, joista toinen järjestettiin Nurmeksessa ja toinen Liperissä. F-junnuilla perinteiset ”turnaukset” kulkevat toimintapäivän nimellä, ja niissä suoritetaan erilaisia temppuja sekä pelataan pienpelejä. Pienpelit pelattiin siinä määrin leikkimielellä, ettei niistä koottu tuloksia eikä niissä pelattu sijoituksista. Siitäkin huolimatta armotonta kilpailuhenkeä joukkueiden kesken oli havaittavissa. Ja peli peliltä pelaajat kehittyivät aivan silmissä. Se oli tietenkin valmentajista mukavaa huomata. Toimintapäivät olivat ehdottomasti hieno kokemus sekä junnuille että valmentajille kuin myös junnujen vanhemmille, jotka hienosti koko kauden ajan olivat mukana toiminnassa.
Kokonaisuudessaan kausi oli F-junnujen osalta oikein onnistunut. Ja näin valmentajien näkökulmasta oli ilo päästä harjoittelemaan innokkaiden junnujen parissa ja näistä hetkistä syntyikin monia onnistumisen tunteita ja sen myötä kehitystä eteenpäin. Toivottavasti pienten innostus jatkuu ensi syksyyn asti, jolloin aloitellaan taasen uusien sarjojen parissa.
Satu Puoskari ja Mervi Lipponen |
|
F-junnuvalmentajien mietteitä
Viime syksynä seuran vanhat konkarit alkoivat houkutella meitä mukaan lentopallon ”valmennusportaaseen”. Aloitimme omat ”lentopallouramme” E-junioreista ja lentopalloilua onkin takana jo kymmenisen vuotta. Nykyisin harrastaminen on naistenjoukkueen puuttumisen vuoksi satunnaista pelailua silloin tällöin. Mutta lentopallolla on aina ollut melko suuri merkitys molempien elämässä; sen kautta olemme saaneet meille edelleenkin tärkeitä ystäviä ja ennen kaikkea mieluisen harrastuksen, jonka parissa viihtyy. Tästä syystä ei päätöstä mukaanlähtemisestä tarvinnut kauan miettiä. Oli luontevaa ottaa valmentamisen haaste vastaan ja näin pääsimme tarkastelemaan lentopalloa aivan uudessa valossa, valmentajan näkökulmasta.
Saimme valmennettaviksemme F-juniorit eli vuosina 1998-99-syntyneet tytöt ja pojat. Uusia junioreita houkuteltiin mukaan harrastamaan mm. tekemällä koulukierroksia sekä järjestämällä koululaisille suunnatun pallopäivän. Harjoitukset F-junioreiden kanssa aloitettiin alkusyksystä ja ensimmäisillä kerroilla mukana oli reilut parikymmentä innokasta aloittelijaa. Turhaan siis jännitimme saadaanko mukaan tarpeeksi porukkaa. Tällä hetkellä harjoituksissa käy keskimäärin 16-17 harjoittelijaa joka kerta. Vilskettä ja vipinää siis riittää!
F-junioreiden harjoitukset koostuvat vielä pitkälti peleistä ja leikeistä. Tähän mennessä lentopalloon liittyen olemme harjoitelleet erilaisia koppeja ja heittoja sekä sormilyönnin alkeita. Osana harjotuksiin liittyy myös 43:n erilaisen taitotempun harjoitteleminen, esim. kuperkeikka, vannejuoksu jne. Temput suoritetaan leikkimielellä. Hyväksytysti suoritetusta tempusta harjoittelija saa tekemäämme taitokorttiin taitotarran. Nämä taitotemput ovat tarkoitettuja juuri F-junioreille ja ne kehittävät monipuolisesti heidän motorisia taitojaan.
Syksyn aikana olemme huomanneet, kuinka erilaista on olla valmentaja kuin valmennettava. Valmentajan roolissa vastuu korostuu ja jokainen harjoituskerta on suunniteltava huolellisesti etukäteen. Töitähän se teettää, mutta onneksi voimme jakaa tehtäviä kahden ihmisen kesken, ettei kaikkea tarvitse tehdä yksin. Tästäkin huolimatta valmentaminen on ollut mukavaa ja palkitsevaa. On ilo seurata pienten harjoittelijoiden kehittymistä ja innokasta touhuamista.
Iloisia lentopalloilu- ja urheiluhetkiä toivotellen,
Mervi Lipponen ja Satu Puoskari
|
|
Mututuntumaa hiekkaan
Edesmennyt intiaanikesä oli meille seitsemäs yhteinen, aina yhtä virallinen ja kauan odotettu piitsikesä. Suunnitelmia ja spekulointia riitti edellisvuosien tapaan aina tammikuulta asti: tänä kesänä harjoittelemme säännöllisesti, suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti, otamme harjoitukset tosissamme, panostamme niihin ja katsomme mihin oikeasti voidaan yltää. Kuulostaapa ammattimaiselta. Harjoitteluintoa olisi varmasti ollut molemmilla (ainakin auringonpaisteella), mutta syksyn alkavat opiskelut asettivat omat rajoitteensa kesäpäivien ajankäytölle. Kesän pallotreenit eivät välttämättä auta opiskelijoiden taloudellisissa tilanteissa keskitalvella. Hiekka- ja pallokontaktit tiivistyivät suurin piirtein aikoihin, kun hiekka saatiin kaivamalla esiin lumen alta ja pelkästään siinä pyöriminen tuntui ah, niin kesäiseltä. Siispä ensimmäisen piitsiturnauksen lähestyessä taktiikkana (mikä se on?) taisi olla, että vain lahjattomat harjoittelevat.
Junior Tourin käytäntö oli sama kuin edellisenä kesänä: parit saivat kiertää osakilpailuja ympäri Suomea ja kerätä pisteitä sijoituksilla. Jokaisessa sarjassa kahdeksan eniten pistettä kerännyttä paria sai osallistumisoikeuden finaaliturnaukseen, joka järjestettiin tänä vuonna Nurmeksessa. Finaaliturnaus kotikentillä aiheutti pienoisia menestymispaineita osaturnauksissa. Edes hitunen petollista kunnianhimoa oli jäljellä edellisiltä kesiltä, eikä meillä ollut mitään mielenkiintoa tulla finaaliturnaukseen katsojan roolissa.
Ensimmäinen turnaus järjestettiin Kouvolassa kesäkuun puolessavälissä. Onneksemme saimme huomata, etteivät seitsemän edellistä pallokesää olleet menneet hukkaan. Yhteispelissä ei ollut ongelmia, sijoittuminen kentällä sujui luontevasti ja toisen virheitä paikkailtiin puolin ja toisin. Suurimmat vaikeudet ilmenivät pallon ohjattavuudessa. Eihän me välineurheilijoita olla, mutta pallon hallitsemattomuus jotenkin hankaloitti pelaamista kummasti. Vähäiset harjoitusmäärät tulivat selkeästi esiin pelin ailahtelevuudessa. Uusia kasvoja vastapelureihin hiekalle oli löytynyt useita, mikä on aina positiivista omankin kehityksen kannalta. Kesän avauksen saldona oli muutama pelillinen pohjanoteeraus; muutama kovakin päänahka sekä palaneet jalkapohjat ja naamat. Vaikka toinen päivä ei taidollisesti korkeaa pelitasoa edustanutkaan, ei ylpeys antanut myöten hävitä pronssipeliä nuoremmillemme. Kehityksenä edellisvuoteen me molemmat noteerasimme tietyn itsevarmuuden: tappioasemastakin pystyttiin moneen kertaan nousemaan voittoon vielä erän loppupisteillä. Olo oli varsin konkarimainen.
Toiseen turnaukseemme matkustimme Pieksämäelle. Ainakin menestymispaineet oli minimoitu, sillä pystyimme seuraavan päivän perhejuhlien vuoksi pelaamaan vain turnauksen ensimmäisenä päivänä. Parempaa harjoittelutilannetta ei olisi voinut toivoa: vastustajat pelasivat tosissaan ja itse halusi ehdottomasti näyttää, mikä olisi ollut sijoitus, jos olisimme voineet pelata koko turnauksen. Neljä tiukkaa peliä, neljä ansaittua voittoa. Myös turnauksen lopullinen voittaja kaatui selvästi. Paikalta oli maireaa poistua voittamattomina, mutta samalla jäivät suuresti harmittamaan sinne jätetyt pisteet, joita taatusti olisi tullut enemmän kuin kahdeksannesta sijasta saimme. Harjoittelun kannalta otettuna reissu oli hyvä ja sillä oli varmasti paljon merkitystä kahteen viimeiseen turnaukseen.
Viimeinen osakilpailu, johon osallistuimme, pidettiin Vaasassa. Tutut merenrantakentät, aina yhtä kiusallinen tuuli, kesän vakiovastustajat ja oma epämääräinen pallonkäsittelytaito – ei siis mitään uutta Vaasankaan auringon alla. Tiukoissa paikoissa rohkeus loppui ja virhemäärät kasvoivat välillä liian suuriksi. Kolmannen sijan onnistuimme kaikesta huolimatta omaksikin yllätykseksi saavuttamaan. Sijoitus melkein takasi sen, että pisteet riittivät finaaliin, vaikka välillä kauhulla tilannetta laskeskelimmekin. Edellisvuoden suomenmestaripari elimäkeläiset Essi Hasu/Noora Tikka sekä uudet korialaiset tulokkaat Laura Mänttäri/Katja Mäkelä tuntuivat olevan potentiaalisimpia haastajia finaaliturnaukseen. Kumpikaan pareista ei ollut millään tasolla ylivoimainen, joten ryhdyin hartaasti jännittämään finaalien puolesta – Riia kun ei sitä taitoa omista.
Ennen finaaleja saimme itsestämme irti edes muutaman hassun harjoituksen verran, jotta omaa mieltä saatiin rauhoitettua. Harjoittelimmehan me kaksi kertaa finaalia edeltävällä viikolla (= koko kesänä). Turvallinen ja helpottava tuntuma palloon ja hiekkaankin oli jo alkanut löytyä, eikä finaaliin asetettu minkäänlaisia tavoitteita. Kliseisesti päätimme edellisvuosien tapaan katsoa mihin rahkeet riittävät. Finaalit pelattiin vain yhtenä päivänä (en olisikaan jaksanut valvoa ja jännittää yötä ennen ratkaisupelejä) hieman koleassa säässä. Pareja saatiin kuin saatiinkin se kahdeksan, vaikka muun muassa Mänttäri/Mäkelä oli yhtenä mestarisuosikkina joutunut sairastumisen vuoksi jäämään pois. Pelipäivän ominaisuudessa päivä oli meille ehdottomasti koko kesän paras. Epävarmuus ja karut virheet olivat hävinneet, pisteistä taisteltiin ja niitä voitettiin. Varma tunne johti meidät toissakesän finaalien tavoin tappiottomina kultaotteluun asti, jossa vastaan saimme aivan liian tutun parin Hasu/Tikka. Jo aikaisemmin sinä päivänä olimme heidän huonon pelinsä vuoksi onnistuneet voittamaan keskinäisen pelin reilusti. Siksi odotukset finaaliin olivat kovemmat, kuin kesän pelien perusteella olisi voinut olettaa. Finaalissa paine tuli kuitenkin vastapuolelta, emmekä me saaneet paljoakaan aikaan. Ehkä tieto varmasta mitalista aiheutti tietyn helpotuksen ja tyytyväisyyden tunteen, eikä tarpeellista taistelutahtoa viimeiseen peliin löytynyt. Vastustajat uusivat mestaruutensa ja me saavutimme päivän muiden hyvien pelien ansiosta hopeaa.
Varsinkin viime kesän pelit osoittivat sen, että selvää kehitystä tapahtuu kesän aikana. Toinen asia onkin se, aloitammeko joka kesä samasta pisteestä, kuin vuotta aiemmin. Kun lajia voi harrastaa vain yhtenä vuodenaikana, kehitys taantuu osittain talven aikana. Vaikka talvikauden lentopallo tukeekin vahvasti beach volleyta, suuret erot huomaa erityisesti kesän alussa. Luonnollisesti myös saliin palaaminen syksyllä vaatii muistamaan, että kaikesta ei voikaan syyttää aurinkoa ja tuulta - ja kaatuminen lattialle oikeasti on kivuliaampaa, kuin hiekalle…Voi polviparat.
Valitettavasti joka kevät täytyy tunnustaa, että talvi on taas ollut liian pitkä – tai muisti liian lyhyt – kun hiekka vetää puoleensa. Jos taas ensi kesään mennessä olemme unohtaneet, miltä tuntuu hiekan (ja karvaiden tappioiden) rapina hampaissa, muodostuisi siitä meidän viimeinen kesämme junnusarjoissa ja viimeinen mahdollisuutemme menestyä ilman järkevää harjoittelua. Mutta ensi kesänähän me harjoittelemme suunnitelmallisesti, säännöllisesti ja tavoitteellisesti, otamme harjoitukset tosissamme, panostamme niihin ja katsomme mihin oikeasti voimme yltää. Tämä oletus siis pätee aina siihen asti, kun kentät ovat sulaneet. Alkutalven koleuden keskellä kaikki kesään viittaava on odottamisen arvoista – erityisesti beach volley.
Polso(/Memonen)
|
|
Joukkueet kaudella 2005-2006
Naiset ja A-tytöt
A-tytöt pelasivat edellisellä kaudella samalla joukkueella sekä omaa sarjaansa että naisten 2-sarjaa. Joukkueesta lähti muutamia tyttöjä opiskelemaan muualle, joten tytöillä oli mietittävää joukkuekokoonpanon aikaansaamiseksi. Ratkaisu tuli Pyhäselän Urheilijoista, johon yksi Seppojen pelaajista siirtyi seurasiirrolla ja kaksi kaksoisedustuksella pelaamaan naisten 1-sarjaa. ”Vastapalveluksena” PyU:n joukkueessa pelaavat A-ikäiset pelasivat Seppojen A-tyttöjoukkueessa. Naisten joukkueessa pelaavat tytöt matkustivat kahdesti viikossa harjoituksiin Pyhäselkään. A-tyttöjoukkueen kannalta ongelmana oli se, että joukkue ei päässyt harjoittelemaan yhdessä, koska kaikki Seppojen A-tytöt eivät pelanneet ja harjoitelleet naisten joukkueessa.
A-tytöt pelasivat SM-sarjassa, jossa tytöt pääsivät alkusarjojen jälkeen varsinaiseen SM-sarjaan. Siinä joukkue sijoittui lohkossaan ?neksi, joka ei oikeuttanut jatkamaan enää finaaleissa. Naisten 1-sarjassa joukkue vasta haki pelituntumaa, mistä johtuen menestystä ei hirveästi tullut. Loppujen lopuksi joukkue taisteli erittäin jännittävissä otteluissa Oulun NMKY:n 1:n ja Siilinjärven Saletin kanssa sarjapaikan säilymisestä. Oulu kaatui kahdessa pudotusottelussa molemmissa puhtaasti 3-0, Saletti-pelit on vielä pelaamatta. Niistä kahdella otteluvoitolla joukkue jatkaa 1-sarjassa, kahdella tappiolla putoaa 2-sarjaan.
Naisten sarjassa nähtiin myös nurmeslaista lentopallohistoriaa, kun ensimmäinen pudotusottelu PyU-ONMKY pelattiin Nurmeksessa, jossa ei ennen ole tämän sarjatason peliä pelattu.
Seppojen kasvateista naisissa pelasi Laura Inkeroinen, Riia Memonen ja Outi Polso, A-tytöissä lisäksi Anni Huovinen, Mari Hakkarainen ja Laura Polso. Naisjoukkueen valmentajana toimi Pami Halonen Pyhäselästä, A-tytöillä Vesa Polso.
B-pojat
B-poikien edelliskauden joukkueesta pari poikaa oli tällä kaudella yli-ikäisiä joukkueeseen, joten joukkueen kokoonpano meinasi jäädä liian pieneksi. ”Hätäavuksi” tuli alkukaudella kuitenkin kaksi poikaa Outokummun Partiosta, joten pelaajia oli siten riittävästi sarjaan lähtemiseen.
Pojat aloittivat syksyllä neljän joukkueen kesken pelatulla Pohjois-Karjalan mestaruusturnauksella, josta pojat ottivat komeasti kultaa häviämättä erääkään. Itäsuomalaisten joukkueiden kesken pelatuista SM-karsinnoista pojat selvittivät tiensä SM-sarjaan, jossa menestys oli loistavaa. Samassa lohkossa pelasi kuusi muuta joukkuetta ympäri Suomea, Joensuusta, Pielavedeltä, Raahesta, Seinäjoelta, Viialasta ja Vammalasta, joten kilometrejä ehti talven aikana tulla. Pojat sijoittuivat lohkossaan kolmanneksi, joten pelit jatkuvat vielä huhtikuussa pelattavissa SM-finaaleissa Alajärvellä. Finaaleihin pääsy takasi sen, että joukkue kuuluu lajin ”eliittiin”, kahdentoista parhaan joukkoon.
Joukkueessa pelasivat Toni Hämäläinen, Sami Kalilainen, Janne Karvonen, Tuomas Korhonen, Juho Luostarinen, Mikael Malk ja Antti Tiensuu, joukkuetta valmensi Vesa Hämäläinen.
C-tytöt
Joukkueen kokoonpano uudistui syksyllä aika lailla. Suurin osa tytöistä oli vielä edellisenä vuonna pelannut D-ikäisissä, vanhempia tyttöjä oli jäljellä enää kaksi. Lisäksi mukaan saatiin yksi täysin uusi pelaaja. Aikaisempaa yhteistä pelikokemusta tytöillä ei siis ollut, mutta joukkue oppi helposti pelaamaan yhdessä ja nuoremmat tytötkin omaksuivat isomman kentän ja suuremman pelaajamäärän nopeasti. Huonoin tuloksin ei pelikentiltä sitten palattukaan – marraskuussa tytöt nappasivat itselleen Pohjois-Karjalan maakuntamestaruuden.
Maakuntasarjan jälkeen joukkue pelasi Idän sarjaa, sijoittuen lopulta kuudenneksi.
Menestyksellään tytöt ansaitsivat paikan SM-sarjasta, jonka ensimmäinen turnaus pelattiin tammikuussa. Sarjaan ei lähdetty taistelemaan mitaleista, vaan haettiin lähinnä kokemusta. Voittoja ei tilille napsahdellutkaan, mutta hymyäkin kasvoilla siitä huolimatta nähtiin – pelit eivät suinkaan koostuneet pelkistä epäonnistumisista, vaan yritystä löytyi ja kaikki esittivät ajoittain todella hienoja otteita, elleivät jopa ylittäneet itseään.
Kauden aikana joukkueessa pelasivat Tiina Tolvanen, Laura Ilén, Anna-Mari Kokkonen, Laura Polso, Minna Manu, Meri-Kukka Okkonen, Jenna Tuovinen, Irene Okkonen ja Heli Nevalainen. Valmentajina toimivat Mikko Valtonen, Jyri Ilén ja Keijo Okkonen.
D-pojat
D-pojat pelasivat menneen kauden pienellä, kuuden pelaajan joukkueella, mutta se ei intoa ja menestystä vähentänyt. Syyskaudella pojat pelasivat Pohjois-Karjalan maakuntamestaruussarjassa, jossa oli mukana kahdeksan joukkuetta. Sarjassa pojat hävisivät ainoastaan yhden pelin Mutalan Riennon 1-joukkueelle, siinäkin pojat voittivat yhden erän, sekä yhden erän kolmanneksi tulleelle Outokummun Partiolle. Kaikista muista peleistä tuli komeat 2-0 voitot, ja sijoitus oli hopeinen MuRi 1:n voitettua kultaa.
Hopeasijoitus maakuntasarjassa takasi paikan tämän ikäisten ylimmässä sarjassa eli Idän sarjassa. Alkulohkossa pelasi Seppojen kanssa Pielaveden Sampo 1, Pieksämäen Tsemppi 3, East Volley 1 ja 2, Kiuruveden Luomu-Wolley ja Mutalan Riento 3. Lohko oli erittäin tasainen, ainostaan Sampo 1 oli selkeästi lohkon kovin joukkue, seuraavat neljä joukkuetta olivat neljän sarjapisteet sisällä. Tsemppi 3 saavutti kuitenkin yhden voiton enemmän kuin Sepot ja East 1, jotka olivat tasapisteissä. Sepot pääsi kuitenkin lohkon kolmanneksi voittamalla vain yhden erän enemmän kuin East 1. Sijoitus toi paikan Idän sarjan finaaleissa kahdeksan parhaan joukossa.
Sepot saivat finaalit järjestettäväkseen, mutta taas kerran tuli eteen ongelma salin puutteen vuoksi, joten turnaus joudutaan järjestämään huhtikuussa Rautavaaran monitoimihallissa.
D-tytöt
D-tytöt osoittivat talven aikana sitkeytensä, kun joukkueessa oli vain neljä pelaajaa eikä silti yhtään turnausta jäänyt väliin pelaajien puuttumisen vuoksi. Kaikki tytöt olivat valmiit lähtemään jokaiseen turnaukseen. Ja tulostakin tuli.
Pohjois-Karjalan mestaruussarjassa pelasi 14 joukkuetta ensin kahdessa lohkossa. Seppojen tytöt pelasivat Liperin Taimen kolmen joukkueen, Outokummun Partion kahden joukkueen ja Kontiolahden Iskun kanssa samassa lohkossa. Muilla joukkueilla ei ollut mitään mahdollisuuksia, kun tytöt taistelivat selkeän lohkovoiton häviämättä peliäkään, tai edes erääkään. Jatkopeleissä pelattiin ensin puolivälierät, jossa jälleen puhtaalla 2-0 voitolla Liperi Volley 2:sta tuli paikka neljän parhaan joukossa. Välieräotteluun verkon toiselle puolelle asettui LiVo 1, joka vei voiton täpärästi 2-1. Tytöillä oli edessä pronssiottelu vastustajana Uimaharjun Kari, josta tytöt ottivat selkeääkin selkeämmän voiton, joten sijoitus oli sarjan kolmas ainoastaan yhdellä tappiolla. Voiton vei LiVo 1, kakkonen oli Pyhäselän Urheilijat 1.
Maakuntasarjan sijoitus antoi paikan Idän sarjassa, jossa pelasi 16 joukkuetta kahdessa lohkossa. Lohkoissa pelattiin kaksinkertainen kierros, ja Sepot voitti omassa lohkossaan neljästätoista pelistä yhdeksän. Sijoitus lohkossa oli neljäs Kerimäen Lentopallo 1:n, Pyhäselän Urheilijat 1:n ja Pieksämäen Tsemppi 2:n jälkeen. Lohko oli tasainen, sillä sijat 2-4 olivat neljän sarjapisteen sisällä. Tyttöjen pelit jatkuvat huhtikuussa Idän sarjan finaaleissa Pyhäselässä.
|
|
F-ikäisille Taitomerkki
Nuorimpien lentopalloilijoiden, 7-8-vuotiaiden eli F-ikäisten toimintaan on lentopalloliitossa kehitetty uusia toimintatapoja ja tehty merkittäviä muutoksia. Muutosten perusteina ovat lasten liikkumisen lisääminen sekä perusliikuntamuotojen tärkeyden korostaminen. Tarkoituksena on ensisijaisesti kehittää mini-ikäisten sarjatoimintaa ja ohjata monipuoliseen harjoitteluun. Näin lentopalloilevista lapsista varttuu entistä taitavampia liikkujia ja urheilijoita, joka tulevaisuudessa toivottavasti heijastuu myös aikuis- ja maajoukkueiden taitotasoon.
F-junnujen harjoittelussa ei ole missään vaiheessa korostettu kilpailua eikä pelillistä toimintaa, vaan on pyritty innostamaan harrastajia liikkumaan ja toimimaan ryhmässä. Tosin turnauksiakin on järjestetty, mutta niissä on mm. jaettu palkinnot kaikille osallistujille riippumatta siitä, miten peleissä on pärjätty.
Uudessa toimintamallissa pyritään kehittämään pelaajia yksilöllisissä taidoissa opettelemalla liikunnallisia perusliikkeitä, jotka suunniteltu tukemaan lapsen laaja-alaista motorista kehittymistä. Harjoiteltavina perusliikemuotoina ovat kävely, juoksu, ryömiminen/konttaaminen, hyppääminen, hyppely, kiipeäminen, heittäminen, pallon kiinniottaminen, pallon kuljettaminen, kieriminen/pyöriminen, tasapainoliikkeet ja akrobatialiikkeet. Osallistujat voivat harjoitella erilaisia temppuja, joita on kaiken kaikkiaan yli neljäkymmentä. Onnistuneet temput kirjataan taitokorttiin, ja kun lapsi on suorittanut tarvittavan määrän taitosuorituksia, on hän oikeutettu kantamaan paidassaan kankaista taitomerkkiä. Opitut taidot tukevat myös muiden lajien kuin vain lentopallon harrastamista. Temppu harjoitellaan omassa seurassa ja merkkejä suoritetaan yhteisesti järjestettyjen tapahtumien temppuradalla. Lisäksi tapahtumissa pelataan ns. jonopeliä, jossa jokainen pelaaja pääsee kokeilemaan opittuja taitoja.
|
|
Jälleen SM-beach volley-mitali Nurmekseen
Kahden edellisen kesän tapaan beachkentillä tunnettu pari Outi Polso/Riia Memonen ottivat SM-mitalin myös menneenä kesänä. Tytöt olivat ensimmäistä kertaa U20 eli vanhalla tavalla sanottuna A-tyttöjen sarjassa ja ottivat Euroopan kenttiäkin kiertäneiden parien joukossa pronssiset mitalit.
Lentopalloliitto kehitti kesän 2005 beachin SM-sarjaan uuden systeemin. Kesän aikana oli viisi Junior Tour-turnausta, SM-osakilpailua, joista osallistujat keräsivät sijoitusten mukaisia rankingpisteitä. Näitä pisteitä kunkin sarjan kahdeksan eniten kerännyttä paria pääsi SM-finaaleihin Helsinkiin. Yksi näistä turnauksista oli myös Nurmeksen Hyvärilän beach-kentillä, jossa oli mukana viisi nurmekselaista paria. Tyttöjen U16-sarjassa sijoittui pari Laura Polso/Veera Lipponen kahdeksanneksi, U18-sarjassa pari Anni Huovinen/Mari Hakkarainen neljänneksi, U20-sarjassa Outi ja Riia ensimmäiseksi ja pari Laura Inkeroinen/Mari Kuittinen neljänneksi sekä poikien U18-sarjassa pari Toni Hämäläinen/Antti Tiensuu kahdeksanneksi.
Outi ja Riia kiersivät myös kolmessa muussa SM-osakilpailussa Kouvolassa, Vaasassa ja Pieksämäellä, joissa sijoitukset olivat sen verran hyviä, että ennen SM-finaaleja tytöt olivat Junior Tourin rankingpisteissä ykkösenä, mutta kun huomioon otettiin muiden parien aikuisten sarjoista ja Euroopan kentiltä saavuttamat tulokset, niin Outi ja Riia olivat rankingpisteissä neljäntenä. Finaaleissa oli loppujen lopuksi paikalla vain viisi paria, jotka pelasivat ensin yksinkertaisen sarjan. Voitot menivät sen verran ristiin, että sijoitukset selvisivät eräsuhteiden perusteella, jonka mukaan Outi ja Riia olivat neljänsiä. Sarjan voittaja ja kakkonen pelasivat vielä kultaottelun sekä kolmonen ja nelonen pronssiottelun, joten Outi ja Riia pääsivät vielä taistelemaan mitalista. Vastassa oli pari, jolle tytöt hävisivät alkusarjassa, mutta nyt tytöt ottivat tiukassa kolmen erän ottelussa voiton ja pronssiset mitalit.
Itä-Suomen alueturnauksesta myös mitaleja
Itä-Suomen alue on virallisesti lakkautettu, mutta yhteistoiminta alueen maakuntien kesken jatkuu. Kesällä se toteutui yhteisen beach-turnauksen muodossa Savonlinnassa, jossa pelattiin Itä-Suomen mestaruuksista. Nurmekselaisista pelaajista E-poikien sarjassa pronssia ottivat Ismo Okkonen/Markus Laatikainen, D-tytöissä Laura Ilen parinaan liperiläinen Henna Väisänen ottivat kultaa ja B-poikien sarjassa Antti Tiensuu/Toni Hämäläinen hopeaa.
Maakuntasarjassa menestystä
Pohjois-Karjalan maakuntasarjassa pelattiin B- ja C-ikäisten sarjoissa kaksi, D- ja E-ikäisissä kolme osaturnausta. Kaksi turnausta oli Liperissä, kolmas Nurmeksessa. Parhaiten sarjassa menestyivät E-pojissa pelanneet Ismo Okkonen/Markus Laatikainen, jotka voittivat jokaisen osakilpailun ja ottivat maakuntamestaruuskultaa.
D-tyttöjen sarjassa Laura Ilen ja Tiina Tolvanen voittivat kaksi turnausta ja olivat yhdessä turnauksessa toisia, joten yhteistuloksissa tytöt voittivat maakuntamestaruuden. Samassa sarjassa toinen nurmekselainen, ensimmäistä vuotta D-tytöissä pelannut pari Marjut Korhonen/Tiina Halonen olivat hienosti viidensiä.
B-poikien sarjassa nurmekselaiset Antti Tiensuu ja Sami Kalilainen pelasivat vuorotellen juukalaisen, Sepoissa pelaavan Toni Hämäläisen kanssa. Sami ja Toni sijoittuivat ensimmäisessä turnauksessa neljänneksi, Antti ja Toni toisessa turnauksessa kolmanneksi. Lopputuloksiin laskettiin mukaan Tonin hankkimat rankingpisteet molempien parien kanssa sekä Antin ja Samin saamat pisteet erikseen, jolloin Toni ja Antti sijoittuivat koko sarjassa hopealle ja Toni ja Sami neljänneksi.
Kesällä 2006 SM-beachiä Nurmeksessa?
Koska Nurmeksen salitilanne on mitä on eikä täällä ole pystytty sen vuoksi tarjouksista huolimatta järjestämään lentopallon SM-finaaleja, niin lentopallojaosto yrittää panostaa SM-tason kilpailujen järjestämisessä beach volleyhin. Ensi kesäksi tulee lentopalloliitossa jälleen haettaviksi sekä Junior Tour-osakilpailu että nuorten SM-finaalit, joihin Seppojen lentopallojaosto aikoo laittaa molempiin hakemuksen. Tuskin molempia tänne saadaan, mutta toiveena olisi, että finaalit saataisiin pelata Hyvärilän maisemissa.
|
|
Lentopallon SM-mitali Nurmekseen
Suomen Lentopalloliitto järjestää vuosittain C- ja B-ikäisille pelaajille aluejoukkueiden SM-kisat, jonne viisi aluetta kokoaa oman alueensa parhaista pelaajista kaksi tyttö- ja kaksi poikajoukkuetta. Tänä vuonna C-ikäisten kisat pelattiin Somerolla Lounais-Suomessa, jossa myös Itä-Suomen alueelta oli joukkueet. Tyttöjen ykkösjoukkueen aloituskuusikossa pelasi myös nurmeslainen Laura Polso. Laura oli ainoa tyttöjen pohjoiskarjalainen edustaja, poikien ykkösjoukkueissa pelasi kaksi enolaista ja yksi joensuulainen pelaaja sekä poikien kakkosjoukkueessa kaksi enolaista ja kaksi liperiläistä pelaajaa.
Kisoissa sekä tyttöjen että poikien Itä-Suomen ykkösjoukkueet saavuttivat pronssiset mitalit, joten pronssia tuli myös Nurmekseen.
|
|
A-tytöt naisten 2-sarjassa
Seppojen pelit jatkuvat välierillä
Lentopallon naisten kakkossarja jatkuu Seppojen osalta vielä välierillä. Lohkossaan neljänneksi sijoittunut joukkue pelaa viikonloppuna kaksi ottelua Outokummun Partiota vastaan, joka voitti lohkon häviämättä otteluakaan. Sepot ei halua päästää vastustajaansa helpolla, vaan tulee taistelemaan tosissaan mahdollisesta jatkopaikasta. Sarja päättyi viime sunnuntaina Partiota vastaan viimeisellä pelillä. Ottelu oli varsin tasainen, vaikka Outokumpu veikin sen 3-1 (25-20, 25-23,15-25,25-22). Flunssan kourissa ollut Sepot pelasi olosuhteisiin nähden kuitenkin ihan hyvän ottelun. Joukkueen tehokkain pelaaja oli Riia Memonen, varsinkin Riian vastaanottopeli oli lähes huippuluokkaa. Myös passari Outi Polso esitti hyviä otteita, joilla hänet palkittiin myös joukkueen parhaana. Kahdella viimekauden liigapelaajalla vahvistettu Partio on myös hyvä harjoitusvastus seuraavan viikonlopun A-tyttöjen SM-lopputurnausta ajatellen. Kakkossarjan välierät pelataan lauantaina Outokummussa ja sunnuntaina Nurmeksessa. Kahteen voittoon tarvittava mahdollinen kolmas ottelu pelataan seuraavana keskiviikkona Outokummussa.
********************************************
Välieräpelit tasan 1-1
Sepot taisteli Partiolle kauden ensimmäisen tappion
Lentopallon naisten kakkossarjassa pelattiin viikonloppuna kaksi välieräottelua. Lauantaina Sepot oli Partion vieraana, häviten kotijoukkueelle 3-1 (25-11, 25-21, 15-25, 25-19). Sunnuntaina puolestaan Sepot kotijoukkueena oli tyly isäntä vierailleen samoin numeroin, erien ollessa 25-22, 25-22, 24-26, 25-23.
Molempien peli ailahteli
Ensimmäisessä pelissä molemmat joukkueet kärsivät samasta asiasta, eli pelaamisen taso vaihteli ottelun sisällä aivan liikaa. Aluksi Partio tuli hyvällä sykkeellä peliin ja oli tosi hyvin valmistautunut otteluun. Sepot jäi aivan altavastaajaksi ensimmäisessä erässä. Toiseen erään tytöt paransivat omaa peliään huomattavasti ja kokonaisuutena erä oli molemmilta joukkueilta parasta antia. Outokumpu oli kuitenkin parempi tässäkin toisessa erässä pitkälti entisten liigapelureiden Kimberly Hoppesin ja Mira Förstin ansiosta. Kolmanteen erään Seppojen aloitussyöttö alkoi toimia hyvin ja etenkin Tiina Huovisen aloitukset purivat Partioon tehokkaasti, ajoittain sen vastaanotto oli todella vaikeuksissa. Niinpä erävoitto tuli selvällä erolla, kun kotijoukkueen hyvä ote pelistä katosi lähes tyystin. Neljännessä erässä Sepot jatkoi siitä mihin kolmas päättyi. Hyvällä syötöllä ja terävällä pelillä tytöt painelivat jo 12-4 johtoon. Siihen hyvä ote kuitenkin katosi ja kotijoukkue kuroi eron kiinni ja painui lopulta erä- ja otteluvoittoon. Kokonaisuutena Partio oli vahvempi ja ansaitsi voittonsa. Seppojen parhaana palkittiin Mari Kuittinen.
Partiolle kauden ensimmäinen tappio
Sunnuntaina Sepot näytti että valmistautuminen kauden päätavoitteeseen, eli A-tyttöjen SM-lopputurnaukseen ensi viikonloppuna on ihan hyvällä mallilla. Kauden parasta taistelua pisteistä esittänyt joukkue korjasi ansaitusti voiton Outokummusta, jolle tappio oli koko kauden ensimmäinen. Pitkälti samojen pelaajien varassa hyökkäysten osalta ollut joukkue ei tällä kertaa kyennyt voittoon. Seppojen aloitussyöttö toimi hyvin ja horjutti vastustajan vastaanottoa riittävästi. Yksi tärkeä lenkki pelissä oli torjunnan onnistuminen lauantaita paremmin. Syöttöosastolla Huovisen Tiina oli jälleen tehokkain. Kokonaisuutena Seppojen tehokkain oli kuitenkin Laura Inkeroinen, joka keskipelaajana teki kuusi kovaa tappotorjuntaa Partion kovilta hyökkääjiltä. Lisäksi lähes huikea vastaanottopeli yhdeksänkymmenen prosentin tehoilla on aivan uskomaton. Kokonaispistemääräksi tuli 16 ja ansaitusti kentän kovin suoritus. Koko tasaisen joukkueen hyvää esitystä täydensivät Anni Huovinen 14, Tiina Huovinen 13 ja Mari Kuittinen 12 pisteellä. Kaikkein parasta kuitenkin oli koko joukkueen taisteleva asenne eikä pelaajien päät painuneet ottelun missään vaiheessa. Pisteistä haluttiin pelata loppuun saakka ja töitä tehtiin säästelemättä. Etenkin jatkopisteille venyneen kolmannen erän tappio ei lamaannuttanut joukkuetta, vaan taisteleva ilme jatkui kentällä heti neljännessä erässä.
Ratkaiseva välieräottelu pelataan tulevana keskiviikkona Outokummussa. Siinä selviää vieläkö joukkue jatkaa taistelua kakkossarjan lohkovoitosta. Myös tämä peli on tosi hyvä asia tulevaa viikonloppua ajatellen, joka tähtäimessään joukkue on harjoitellut koko kauden.
*******************************************
Partio tiputti Sepot välierissä
Outokummun Partio oli vahvempi lentopallon naisten kakkossarjan välierien kolmannessa ja ratkaisevassa ottelussa viime keskiviikkona. Kotijoukkueen 3-1 (19-25, 25-17, 25-21, 25-21) voittoon päättyneessä pelissä se raivasi tiensä Puijo-Volley Junioreita vastaan pelattavaan loppuotteluun.
Sepot ei pystynyt aivan uusimaan sunnuntain kotipelin kaltaista rutistusta. Partio sai karsittua omia virheitään vähemmäksi sunnuntaista. Se oli ehkä suurin syy siihen, ettei Sepot pystynyt aiheuttamaan kotijoukkueelle suurta yllätystä, olihan se voittanut kauden kaikki aikaisemmat ottelunsa ennen sunnuntaita.
Ratkaisevan 3. välieräpelin avauserä sujui tytöiltä lupaavasti. Kotijoukkueen vastaanotto oli suurissa vaikeuksissa ja erä kääntyi varsin helposti Sepoille. Toisessa erässä osat kääntyivät päälaelleen ja vieraat joutuivat kotijoukkueen vietäväksi runsaslukuisesta kannustusjoukosta huolimatta. Suurin syyllinen tähän oli kokeneen liigapeluri Kimberly Hoppesin tarkat ja hyvin suunnatut syötöt. Kolmannessa erässä Sepotkin sai taas vastaanottonsa paremmin toimimaan. Erä paljon tasaisempi, mutta Mira Förstin ja Hoppesin tehokkailla hyökkäyksillä Partio kuittasi erän itselleen. Neljäs erä oli pitkälti kolmannen uusinto. Erää pelattiin varsin tasaisissa merkeissä, mutta myös tässä erässä Miran ja Kimberlyn hyökkäystehot olivat liikaa eikä heitä saatu kuriin kuin satunnaisesti. Sepoista pelaajat tehtailivat pisteitä taas melko tasatahtiin, joista tehokkaimmaksi yltyi tällä kertaa Mari Kuittinen. Jälleen joukkueen parhaimmistoon lukeutunut passari Outi Polso palkittiin myös parhaana palkintoraadin mielestä.
Lauantaina ja sunnuntaina joukkue pelaa sitten kauden kovimmat pelinsä saavutettuaan kauden päätavoitteen pääsyn A-tyttöjen SM-lopputurnaukseen. Siellä Sepot kohtaa tämän hetken kovimmat A-ikäluokan joukkueet. Saako joukkue kauden parhaat pelinsä tähän turnaukseen ja sitä kautta pystyisi uhkaamaan mahdollisimman monta kovaa seuraa jää mielenkiinnolla nähtäväksi.
|
|
|
Takarivi vas. Tuomas Korhonen, Vesa Hämäläinen, Sami Kalilainen, Juho Luostarinen, eturivi vas. Toni Hämäläinen, Antti Tiensuu, Arto Korhonen ja Anssi Tanskanen
|
C-poikien kausi 2003-2004
Seppojen C-poikien taival lentopallon parissa on jatkunut pitkään. Useimmat pojista ovat ahertaneet harjoitusten parissa F-junioreista alkaen. Vuosien aikana poikia on valmentanut Toivo Meriläinen, Jari Pellikka ja Vesa Hämäläinen. Tämän hetkinen valmentaja on Vesa. Hänen kiinnostuksen ja jaksamisensa junioritoimintaan on vähintäänkin hatunnoston paikka, koska hän käy Juuasta asti useimmiten kolme kertaa viikossa pitämässä pojille harjoituksia. C-poikien joukkueessa pelaavat Toni Hämäläinen, Sami Kalilainen, Arto Korhonen, Tuomas Korhonen, Juho Luostarinen, Anssi Tanskanen ja Antti Tiensuu.
Valmentaja Vesa Hämäläisen mietteitä
Seppojen C-poikien joukkue aloitti määrätietoisen harjoittelun vuonna 2003 kesällä. Ensimmäisenä harjoituksena voisi pitää kesäkuussa käytyä Power Cupia, jossa aloitettiin pelaaminen yhden passarin systeemillä. Poikien kanssa sovittu harjoittelu tähtäsi nimenomaan kauden 2004 aluesarjassa menestymiseen ja jos mahdollista, myös menestymiseen SM-sarjassa. Power Cupissa käydyt ottelu näyttivät alussa vaikeilta, mutta loppua kohden pelit paranivat ja pojat alkoivat sisäistää yhden passarin systeemin. Osoituksen siitä oli voitokkaat viisi viimeistä peliä. Sijoituksella ei ollut merkitystä. Elokuussa aloitettiin neljä kertaa viikossa pidettävät saliharjoitukset. Siellä otettiin myös ohjelmaan keskitorjunta/keskihyökkääjä-systeeemi.
Elo- ja syyskuu sekä osin lokakuukin oli pojille tiukka, koulua piti käydä ja neljä kertaa viikossa salilla. Mutta tulosta tuli. Aluesarjassa menestys oli kova. Syksyn aikana käytiin viisi eri turnausta eri paikkakunnilla. Sarjassa oli seitsemän joukkuetta ja kaikkia vastaan pelattiin kaksi kertaa. Koko sarjassa Sepot ei hävinnyt yhtään ottelua. Lopputurnaukseen lähdettäessä toiveet olivat korkealla. Mutta yhden pelaajan sairastuminen vei mahdollisuuden pelata aluemestaruudesta. Tulimme kuitenkin kunniakkaasti neljänneksi, joka tiesi pääsyä SM-sarjaan. Menestyminen SM-sarjassa olikin sitten alkua lukuun ottamatta hyvä. Turnauksia käytiin Liperissä, Oulussa, Nurmossa ja Nurmeksessa. Välieriin selvittiin olemalla lohkossa toinen Nurmon jälkeen. Välieräturnaus käytiin Kouvolassa. Siinä olimme toisena ja lopputurnauspaikka oli selvä.
Lopputurnaus pelattiin jälleen Kouvolassa. Turnauksen ensimmäinen ottelu hävittiin A-Volleylle 2-0 ja toinen ottelu Koijärven Kunnolle tiukan pelin jälkeen 2-1. Kolmas peli FC-57 vastaan päättyi tappiollisesti 2-1. Sijoitus oli neljäs lohkossa. Sunnuntaina otettiin revanssi Koijärveä vastaan ja sen voitimme 2-0. Seuraavana oli vastassa Pieksämäen Tsemppi, siitä Sepot otti puhtaan 2-0 voiton. Näiden otteluiden ansiosta pojat sijoittuivat lopputuloksissa hienosti viidenneksi. Näin oltiin viidenneksi paras joukkue Suomessa ja paras joukkue Idän alueella.
Julkaistu Sepot-lehdessä toukokuussa 2004.
*****************************************************************************
|
|
|
Hyvärilän beach-kentät sijaitsevat Pielisen rannalla nurmikenttien keskellä.
|
B-ikäisten SM-beachit Nurmeksessa
Hyvärilän matkailukeskuksen alueella pelataan heinä-elokuun vaihteessa beachin B-ikäisten Suomen mestaruudesta. Viime kesänä Vaasassa pelattuihin SM-kisoihin osallistui noin 50 paria, joten 2-päiväiseen turnaukseen on tänäkin kesänä odotettavissa pelaajat ja huoltojoukot mukaan lukien 200-300 henkilöä eri puolilta Suomea.
Hyvärilän nykyisten kuuden beach-kentän lisäksi rakennetaan kuusi uutta kenttää. Kaikki kentät saadaan sijoitettua ranta-alueelle huoltorakennusten ja leirintäalueen välittömään läheisyyteen, joten alue tulee muodostamaan erittäin hyvän kokonaisuuden kisojen järjestämiselle. Kisaorganisaatiolla on suunnittelu jo täydessä vauhdissa, eri paikkakunnilla käydyissä turnauksissa saadut kokemukset, niin hyvät kuin huonotkin pyritään hyödyntämään oman turnauksen onnistumiseksi. Eräs tärkeä turnauksen onnistumiseen vaikuttava tekijä ei valitettavasti ole järjestäjien päätettävissä, nimittäin sää. Siispä peukut pystyyn, että aurinko hellisi lämmöllään niin pelaajat kuin muun väen hikiseen beach-tunnelmaan.
Myös aluemestaruuus-beachin osaturnaus Hyvärilässä
Uudet kentät ja kisajärjestelyt saavat kenraaliharjoituksensa heinäkuun puolessavälissä, jolloin pelataan A-D-ikäisten junioreiden Itäisen alueen aluemestaruuden osaturnaus jo kolmatta kertaa. Kaksitoista kenttää onkin tarpeen, sillä jo viime kesänä osallistujia oli eri sarjoissa niin paljon, että kenttäpulan takia eri ikäluokkien sarjat jouduttiin jakamaan eri päiville ja pelaamaan yksipäiväisinä turnauksina.
Tulevaisuuden näkymiä
Epävarmaa on vielä, jäävätkö kuusi lisäkenttää Hyvärilään pidemmäksi aikaa. Mikäli jäävät, on mahtavan ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia jatkossa hyödynnettävä myös kehittämällä aikuisten beach-toimintaa, onpa kentillä vierailleet alan ihmiset ehdottaneet jopa pro-kisojen hakemista. mutta tällä hetkellä lienee parasta keskittyä vain järjestämään onnistuneet AM- ja SM-kisat ja saatujen kokemusten jälkeen harkita tulevaisuutta.
Harrastajat kentille
Kentät ovat kesän ajan kaikkien vapaassa käytössä. Viime kesänä kentille oli ajoittain ruuhkaakin, mutta eiköhän 12 kenttää tarjoa jo kauneimpinakin kesäiltoina kaikille halukkaille pelitilaa. Uudetkin harrastajat rohkeasti vain kokeilemaan.
Pienenä toiveena kenttien käyttäjille, että älkää heittäkö kentiltä löytyviä kiviä nurmikkoalueille ruohonleikkureita särkemään, vaan kasatkaa ne esim. tolppien juureen, josta käymme niitä aika ajoin kantamassa pois.
JOTEN BEACHILLÄ TAVATAAN, VIIMEISTÄÄN KISOISSA.
Anne Korhonen
turnausvastaava
Julkaistu Sepot-lehdessä toukokuussa 2004.
******************************************************************************
|
|
|
Power Cup Joensuussa 1998.
|
Power Cup - maailman suurin lentopalloturnaus
Power Cup on maailman suurin lasten ja nuorten lentopalloturnaus. Vuoden 004 turnaus pelataan ensi kesänä Rovaniemellä ja se on järjestyksessään 20. Ensimmäinen turnaus järjestettiin Jyväskylässä vuonna 1985 ja neljä ensimmäistä turnausta kulkivat Yhteispeli-turnausten nimellä, mutta sen jälkeen tapahtuman nimeksi vakiintui Power Cup. Jyväskylässä oli mukan 109 joukkuetta ja joukkuemäärä on noussut melkein vuosi vuodelta; vuonna 2001 Tampereella oli mukana ennätysmäärä joukkueita, peräti 866.
Tapahtuma järjestetään aina kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna koulujen päättymisen jälkeen ja se kestää neljä päivää eoli torstaista sunnuntaihin. Power Cup kerää lapsia ja nuoria eri ikäluokista: F-ikäisistä (7-8-vuotiaat) aina A-ikäisiin (18-19-vuotiaat). Pelaajat toimivat myös tuomareina ja kirjureina ikäryhmänsä peleissä. Turnauksessa saavat kaikki pelata neljän päivän ajan, sillä Power Cupin ainutlaatuinen sarjajärjestelmä takaa otteluita kaikille saman verran torstaista sunnuntaihin riippumatta sijoituksista. Tapahtuman perusajatuksen on tarjota yhteinen kohtauspaikka kaikille nuorisotyötä harjoittaville seuroille. Pelaamisen ohella mukaan mahtuu ikimuistoisia avajaisia, kisabailuja ja näytösotteluita.
Power Cupin kisapassiin sisältyvä majoitus on koulumajoitus; turnaukseen osallistuvilla tulee olla siis mukanaan patjat ja makuupussit. Koulumajoitus tarjoaa ikimuistoisia kokemuksia kaikille osallistujille. Ruokailut pyritään järjestämään mahdollisimman lähellä pelikenttiä; yleensä paikkana on toiminut tennishalli tai jäähalli, mutta joissakin turnauksissa ruokailu on sujunut mallikkaasti myös koulujen ruokaloissa. Tapahtuman käytännön toteutuksesta vastaa paikallisista lentopalloseuroista koostuva järjestelytoimikunta.
Power Cup on saavuttanut lentopallon nuorisotoimintaa harjoittavien seurojen keskuudessa hyvän maineen ja sen kehityssuunta näyttää jatkossakin olevan erittäin positiivinen. Power Cup on ehdottomasti Lentopalloliiton nuorisotoiminnan menestyvin tuote.
Nurmeksen Sepot osallistui ensimmäisen kerran Power Cupiin vuonna 1992 Kouvolassa ja siitä lähtien on osallistuttu 40-60 juniorin voimin jossakin päin Suomea tähän tapahtumaan. B-ikäisissä tytöissä ja -pojissa on muutamia, jotka ovat olleet 10-11 turnauksessa peräkkäin eli heillä on kokemusta ja näkemystä Power Cupeista. Jälleen kerran he ovat muiden mukana lähdössä kohti Rovaniemen Poweria. Sepoista on lähdössä 61 junioria, jotka pelaavat kymmenessä joukkueessa: A- tytöt, B- tytöt, kolme D- tyttöjoukkuetta, E- tytöt, B-pojat, C- pojat, D- pojat sekä E- pojat sekä 13 aikuista valmentajan ja huoltajan rooleissa.
Julkaistu Sepot-lehdessä toukokuussa 2004.
*****************************************************************************
|
|
Riia (vas.) ja Outi
|
|
Beach Volleyn SM-mitali Nurmekseen
Nurmeslaiset Riia Memonen ja Outi Polso saivat kesällä pronssiset mitalit B-ikäisten Beach Volleyn Suomen Mestaruus 2003–otteluissa Vaasassa. Saavutus on paras koko nurmekselaisessa tyttöjen ja naisten lentopallohistoriassa. Viikonlopun kestäneessä turnauksessa pelasi tyttöjen sarjassa 21 ja poikien sarjassa 25 paria, Riian ja Outin lisäksi Nurmeksesta olivat mukana Mari Kuittinen ja Olli Huovinen, joiden pareina pelasivat nurmekselaiset kasvatit, nykyisin Kuopiossa opiskelevat ja pelaavat Jenni Hulkko ja Jarmo Korhonen. Mari ja Jenni sijoittuivat lopullisissa tuloksissa viidenneksi, pojat sijalle kymmenen.
Outi ja Riia ovat molemmat 16-vuotiaita, mutta iästään huolimatta jo ”veteraaneja” nurmekselaisessa lentopalloilussa. Outi on ”virkavuosiltaan” jaoston vanhin pelaaja, sillä hän aloitti lajin harrastamisen jo 5-vuotiaana, Riia vuotta myöhemmin. Tytöt ovat pelanneet siitä lähtien samassa joukkueessa saavuttaen menestystä sekä joukkueissa, tekniikkakisoissa että parina ns. pienpeleissä ja Beach Volleyssa. Jo nuoremmissa ikäluokissa tytöt saivat useita eri värisiä aluemestaruusmitaleja, lisäksi Outi voitti mm. D-ikäisenä yksilökohtaisen tekniikkakisan, jollaisia ei enää järjestetä. Kisassa miteltiin lajiin kuuluvista sormi-, hihalyönti- ja syöttötaidoista sekä lajinomaisista hyppely- ja nopeustaidoista. Tytöt pelaavat edelleenkin samoissa joukkueissa, sekä B-tytöissä että A-tyttöjen/naisten joukkueessa, vaikka opiskelut ovat vieneet eri teille, Outi opiskelee Nurmeksen lukiossa, Riia Joensuussa liikunta- ja nuorisotyötä.
Joitakin vuosia sitten tytöt innostuivat Beach Volleysta, jossa alkoivat myös saavuttaa heti menestystä. Toissa kesänä tytöt voittivat Idän alueen sarjoissa sekä C-tyttöjen että ikäluokkaa vanhempien B-tyttöjen aluemestaruuden. Sarjoissa pelattiin 3-4 osaturnausta, joiden yhteistuloksista laskettiin lopulliset tulokset. Tytöt osallistuivat silloin ensimmäisiin Beachin SM-kisoihinsa sijoittuen C-tyttöjen sarjassa viidenneksi.
Alueen sarjassa kolmoisvoitto
Viime kesänä Nurmeksesta lähti beachin aluesarjoihin useita pareja. Sarjoissa pelattiin neljä osaturnausta, joista kunkin parin kolme parasta sijoitusta otettiin mukaan lopputuloksiin.
B-tyttöjen sarjassa Seppojen tytöt taistelivat tasaisesti keskenään, ja parhaat sijoitukset ratkesivat Seppojen kolmen parin kesken äärimmäisen pienillä eroilla. Mari Kuittinen ja Jenni Hulkko voittivat tällä kertaa aluemestaruuden, Outi ja Riia olivat hopealla ja Laura Inkeroinen ja Minna Karppinen ottivat pronssia.
Muut nurmekselaisten sijoitukset lopputuloksissa olivat B-tytöissä Anni Huovinen ja Mari Hakkarainen 6., välillä Marin parina pelasi Elina Honkanen, heidän sijoituksensa oli 9., B-pojissa Jarmo Korhonen parinaan varkautelainen Pasi Hyvärinen 4., Jarmo parinaan Olli Huovinen 6., C-pojissa Petri Korhonen ja Tuomas Korhonen 5. sekä Antti Tiensuu ja Toni Hämäläinen 11.
Julkaistu Sepot-lehdessä joulukuussa 2003.
******************************************************************************
|
|
A-tytöt/naiset harjoittelevat neljä kertaa viikossa
|
|
Lentopallojunioreita moneen lähtöön
Lentopallojaosto jatkaa voimakkaita junioriperinteitään edelleen. Syksyllä 2003 aloitti Suomen lentopalloliiton Idän alueen junioreiden aluemestaruussarjoissa 8 joukkuetta, lisäksi A-tyttöjen joukkue pelaa myös naisten 2-sarjassa. Myöhemmin kauden aikana sarjoihin lähtee vielä 2-4 joukkuetta. C-ikäiset ja sitä vanhemmat juniorit pelaavat am-sarjansa syksyn aikana, minkä jälkeen sarjan parhaimmisto jatkaa kevätkaudella oman ikäluokkansa SM-sarjassa, loput helpommassa Tsemppisarjassa.
F-junnut harjoittelevat sekajoukkueena eli tytöt ja pojat yhdessä kerran viikossa. Virallisesti ”ähvät” ovat 7-8-vuotiaita, mutta mukana on usein myös pienempiäkin palloilijoita. Harjoittelu on enimmäkseen erilaisten liikunnallisten pelien pelailua, mutta myös lentopallomainen pallottelu kuuluu mukaan. Varsinaista pelaamista on F-ikäisillä helpotettu siten, että pelin aikana saa ottaa myös koppeja ja jokainen saa omalla syöttövuorollaan syöttää kolme kertaa, onnistuivatpa syötöt tai eivät. F-junnut pelaavat oman sarjansa vasta keväällä, eikä sarjaan kuulu kuin kaksi turnausta, joista ensimmäinen on vielä harjoittelua varten, huhtikuussa pelattavassa turnauksessa pelataan varsinainen sarja, nekin leikkimielisinä otteluina.
9-10-vuotiaat E- ja 11-12-vuotiaat D-pojat harjoittelevat yhdessä ja molemmat joukkueet aloittivat syksyllä omissa sarjoissaan. Pojilla on kahdesti viikossa harjoitukset, joihin sisältyy vielä erilaisia leikkimielisiä pallopelejä, mutta myös jo ”vakavampaa” lajiharjoittelua. Varsinkin D-ikäisillä alkavat otteet jo olla sellaisia, että todellisia taisteluja ja taitoja vaativiakin pelejä voidaan pelata, mutta mukana on myös tänä syksynä aloittaneita pelaajia.
E-tytöt eivät lähteneet vielä syksyllä sarjaan mukaan, vaan he päättivät vahvistaa taitojaan syksyn ajan ja lähteä myöhemmin mukaan helpompaan Tsemppisarjaan. Tytöt harjoittelevat kerran viikossa.
D-tytöt ovat suurin ryhmä jaostossa, noin parikymmentä tyttöä harjoittelee yhdessä kahdesti viikossa. Sarjaan lähti mukaan jo aikaisemmin pelanneista tytöistä kaksi joukkuetta, mutta Tsemppisarjaan lähtee vielä yksi joukkue, joka koostuu vähän vähemmän harjoitelleista tytöistä. Kolmen joukkueen harjoittaminen pienessä salissa on valmentajalta vaativa suoritus, mutta tytöt ovat innolla mukana.
13-14-vuotiaat C-pojat ja 15-16-vuotiaat B-pojat harjoittelevat yhdessä jo kolmesti viikossa. C-pojilla harjoittelu on jo määrätietoisempaa lajitaitojen kehittämistä. Pojat aloittivat myös syksyllä omat ottelunsa aluemestaruussarjassa. Taitojen karttuessa peli muuttuu tässä vaiheessa jo vaativammaksi, kun siirrytään pelaamaan nuorempien käyttämältä ns. minikentältä isolle, normaalikokoiselle kentälle ja pelaajien määrä kentällä lisääntyy vielä D-ikäisten neljästä pelaajasta kuuteen pelaajaan. B-pojatkin aloittivat aluemestaruussarjassa, ja harjoittelu ja pelaaminen on jo tavoitehakuisempaa taitojen kehittämistä ja kokemuksen hakemista. Se ei kuitenkaan estä uusienkaan pelaajien mukaan tulemista, moni Suomen huipputason pelaajakin on aloittanut vasta tässä vaiheessa.
C-tytöt aloittivat harjoittelunsa vasta myöhemmin syksyllä. Joukkue koostuu pääosin 12-vuotiaista, vielä D-ikäisistä tytöistä lisättynä muutamilla jo oikeasti C-ikäisellä pelaajalla. Joukkue harjoittelee toistaiseksi vain kerran viikossa ja harjoittelu on enimmäkseen vielä perusasioiden, ison kentän ja kuuden pelaajan systeemin opettelua. Joukkue lähtee mukaan oman ikäistensä Tsemppisarjaan.
B-tytöt harjoittelevat yhdessä A-tyttöjen/naisten joukkueen kanssa neljästi viikossa ja pelaavat myös omassa aluemestaruussarjassaan toistaiseksi ilman tappioita. Kaikki pelaajat ovat useita vuosia pelanneita tyttöjä, joilla jo riittää taitoa vaativampaankin peliin, mikä tietysti vaatii myös ahkeraa osallistumista harjoituksiin. Suurin osa joukkueen pelaajista pelaa myös A-tyttöjen, virallisesti 17-19-vuotiaiden tyttöjen joukkueessa, joka pelasi jo syksyllä oman aluemestaruussarjansa voittaen kultaa. Varsinaisesti A-tyttöjen joukkue pelaa naisten 2-sarjassa, mikä onkin jo oma tarinansa.
Julkaistu Sepot-lehdessä joulukuussa 2003.
******************************************************************************
|
|
Anni hyökkäämässä B-tyttöjen pelissä, tilannetta seuraavat Outi ja Elina
|
|
A-tytöt/naiset hakevat kovuutta peleihin
Lentopallojaoston vanhin joukkue, ”ABC-tytöt” pelaa kaudella 2003-2004 pääasiassa naisten 2-sarjassa. Joukkueeseen kuuluu A-ikäisten tyttöjen lisäksi neljä B-ikäistä ja yksi C-ikäinenkin pelaaja, joten kyseessä on todennäköisesti naisten sarjan keski-iältään nuorin joukkue. Naisten sarjassa ei ikärajoituksia ole, A-ikäisten sarjassa virallinen ikä sääntöjen mukaan on 17-19 vuotta, mutta Seppojen joukkueessa on neljä 17-, kolme 16-vuotiasta pelaajaa sekä yksi 15- ja yksi 14-vuotias pelaaja. Varsinaisesti A-ikäisiä ovat Tiina Huovinen, Mari Kuittinen, Milja Okkonen ja Hanna-Riikka Ruokolainen, B-ikäisiä ovat Mari Hakkarainen, Laura Inkeroinen, Riia Memonen ja Outi Polso sekä vielä C-ikäinen pelaaja on Anni Huovinen. Joukkueen viisi nuorinta pelaajaa ovat mukana myös B-tyttöjoukkueessa, joka pelaa omassa Idän aluemestaruussarjassaan toistaiseksi ilman tappioita ja jatkaa kevätkaudella SM-sarjassa.
Tytöt aloittivat syksyn pelit A-tyttöjen sarjassa, jossa pelattiin yhdeksän joukkueen kesken yksi turnaus. Vastustajina oli kovia joukkueita, kuten vahvat ennakkosuosikit Puijo-Volley, Kerimäen Lentopallo ja Savonlinnan Ajo. Tytöt eivät kuitenkaan antaneet ennakkoasetelmien vaikuttaa, vaan tiputtivat mm. ”varman voittajan” Puijon seitsemänsiksi ja finaalipelissä päihittivät KLP:n voittaen aluemestaruuden.
A-tytöt eivät lähteneet enää jatkamaan oman ikäistensä SM-sarjassa, osittain siksi, että osa joukkueesta pelaa jo kahdessa joukkueessa, kolmas olisi jo ollut liikaa, osittain siksi, että A-tyttöjen sarjassa olisi ollut pelejä suhteellisen vähän, vaan keskittyy hakemaan kovien pelien kokemusta naisten 2-sarjasta. Viime talvena joukkue pelasi alueen järjestämässä 3-sarjassa, mutta sieltä ei löytynyt riittävästi kovia vastustajia, joten 2-sarjapaikka olikin tavoitteena. Kovia pelejä tytöt ovatkin saaneet pelata, vastassa on tähän mennessä ollut kovia ja kokeneita, keski-iältään kaksi kertaa vanhempia joukkueita, mutta myös nuoria, samanlaista kokemusta ja kovuutta hakevia joukkueita. Joukkue harjoittelee neljä kertaa viikossa Vesa Polson ja Arto Honkasen valmennuksessa.
Anni, joukkueen ”kuopus”
ABC-tyttöjen nuorin pelaaja, Anni Huovinen, 14-vuotias uurastaja, on pelannut lentopalloa jo 8 vuotta, hän on seurannut vanhempiensa ja kahden isoveljensä jalanjälkiä lajin pariin. Anni on harjoitellut lähes koko ”uransa” ajan omaa ikäänsä vanhempien pelaajien kanssa, joten taidotkin ovat sen mukaiset. Anni on edustanut Seppoja seuran omien joukkueiden lisäksi Itä-Suomen alueelta valituista pelaajista kootussa ns. aluejoukkueessa ikäistensä SM-tasolla ja on siinä mukana myös tänä talvena.
Annin rooli sekä A- ja B-tyttöjen että naisten joukkueessa on ollut hyökkääjänä/keskitorjujana. Rooli onkin oikea Annille jo hänen pituutensa vuoksi, sillä vaikka hän on joukkueiden nuorin pelaaja, hän on myös koko porukan pisimpiä, 174 cm. Koska Annilta löytyy lisäksi lyönti- ja ponnistustehoja, ovat syötöt, hyökkäykset ja torjunnat jopa murskaavan taitavia. Tavoitteita Anni ei ole lentopallon saralla vielä itselleen asettanut, pääasia hänelle on, että saa pelata.
Julkaistu Sepot-lehdessä joulukuussa 2003.
******************************************************************************
|
|
 |
|
OPERAATIO PELINSÄÄNNÖT
Suomen Lentopalloliitto on ollut useita vuosia mukana Nuori Suomi ry:n toimintaideassa. Kaudelle 2003-2004 laadittiin uusi sääntö, jonka mukaan kaikki liiton sarjoissa pelaavat joukkueet tekevät Nuori Suomi-järjestön suosituksen mukaisesti omat pelisääntönsä. Pelisääntöjen tarkoitus on selkeyttää ja jämäköittää harrastusryhmien toimintaa ja ennaltaehkäistä konfliktitilanteita.
Tavoitteena Operaatio Pelisäännöllä on vanhempien tuki ja kaikkien mukana olevien vanhempien sitoutuminen yhteiseen arvopohjaan, jotta yhä useampi lapsi liikkuisi ja yhä harvempi lopettaisi harrastuksen. Yhdessäsopimisen-kulttuurin myötä pyritään vaikuttamaan siihen, että entistä useammalla lapsella, ja aikuisellakin, olisi hyvä mieli harrastuksen parissa. Yhteinen keskustelu ja pohdinta luo hyvät edellytykset tulevalle toiminnalle, sillä ihmisten on yleensä helpompi sitoutua asioihin, joihin he ovat itse päässeet vaikuttamaan. |
|
Lentopallokauden päättäjäiset
Lentopallojaosto vietti kauden päättäjäisiä pelillisissä merkeissä. Ohjelmaan kuului kauden aikana menestyneiden pelaajien palkitsemiset ja ystävyysottelu Seppojen Kasvatit – Rautavaaran Raiku.
Palkittavina olivat jokaisesta joukkueesta Ahkera harjoittelija, jollaisia olivat tiiviisti harjoituksissa käyneet, oikean harjoitteluasenteen omaavat ja kauden aikana selvästi kehittyneet pelaajat, sekä Fair Play- pelaajat, reilut ja toiset huomioon ottavat kaverit.
D-pojista palkittiin Ahkerana harjoittelijana Hannu Nevalainen ja Fair Play-pelaajana Joonas Heikkinen, C-tytöistä Meri-Kukka Okkonen ja Laura Polso sekä B-pojista Janne Karvonen ja Mikael Malk. Muiden joukkueiden kohdalla jaosto päätti poiketa perinteistä ja palkita pelaajia muilla tavoin. D-tyttöjä oli kauden aikana vain minimimäärä, neljä pelaajaa, joten heidät palkittiin kaikki ”laajennetulla” Fair Play-palkinnolla, koska tytöt olivat kaikki osallistuneet erittäin ahkerasti harjoituksiin ja eikä kukaan jäänyt kertaakaan pois pelireissulta, sekä tytöt olivat kaikki hyviä kavereita ja reiluja pelaajia toisiaan kohtaan. A-tyttöjen joukkue oli yhdistelmä Seppojen ja Pyhäselän Urheilijoiden pelaajista, samalla osa Seppojen A-tytöistä pelasi PyU:n naisten sarjassa, joten joukkueen kohdalla jaosto päätti palkita Laura Inkeroisen ja Outi Polson ”Vuoden autoilijoina”. Tytöt ovat kulkeneet kauden aikana kahdesti viikossa harjoituksissa Pyhäselässä, lisäksi ovat ajaneet osan pelimatkoista itse, kilometreissä laskettuna tyttöjen harjoitus- ja pelireissuista tuli yli 30 000 kilometriä, joista tytöt ajoivat itse n. 25 000 kilometriä.
Lisäksi jaosto palkitsi Vuoden valmentajana D-pojat Idän sarjan pronssille valmentaneen Juha Nevalaisen sekä Vuoden talkoolaisena ahkeran kahvioleipurin Seija Kalilaisen.
Vuoden Junioriksi on vuosittain valittu pelaaja, joka on osoittanut kauden aikana erityisiä taitoja ja menestystä. Tänä vuonna palkinnolla jaosto palkitsi juukalaisen, Seppojen joukkueissa 10-vuotiaasta saakka harjoitelleen ja pelanneen, nyt B-ikäisen Toni Hämäläisen, joka on edustanut seuraa sekä C-poikien että B-poikien aluejoukkueissa ja valittiin tänä talvena alle 18-vuotiaiden maajoukkuevalmennettaviin. Toni ei itse ollut paikalla vastaanottamassa palkintoaan, koska hän oli parhaillaan maajoukkueleirillä Italiassa.
Kasvatit päihittivät Raikun
Perinteisesti on keväällä pelattu ystävyysottelu Kasvatit – Konkari, mutta jostain syystä eivät konkarit enää ”jaksaneet” ottaa haastetta vastaan, joten vastustajaksi oli kutsuttu Rautavaaran Raikun joukkue. Seppojen juniorityön tuloksena on ”maailmalle” lähtenyt junioreita, joista menneellä kaudelle pelasivat miesten liigasarjassa Jarmo Korhonen Pielaveden Sammossa ja Olli Huovinen Mutalan Riennossa. Lisäksi Kasvateissa pelasivat Seppojen B-poikajoukkueesta Sami Kalilainen ja Tuomas Korhonen sekä entiset juniorit Toni Kalilainen, Simo Huovinen ja Sami Meriläinen. Kasvateista ainoastaan yksi pelaaja oli iältään yli 20, kaikki muut 17-20-vuotiaita. Raikun joukkue pelasi kauden aikana miesten 2-sarjassa ja selvisi lohkossaan välieriin saakka.
Ensimmäinen erä oli Kasvateilta melkoista hapuilua ja Raiku veikin erän selvin numeroin. Toisessa erässä alkoi Kasvattien yhteistyö osua kohdalleen ja pojat ottivat erittäin tasaisessa erässä voiton. Seuraavat kaksi erää menivät vuorovoitoin, ja viidennessä erässä Kasvatit eivät enää haparoineet vaan ottivat pelin kokonaan haltuunsa voittaen erän ja siten koko ottelun erin 3-2.
|
|
|
|
|
